Aloitan taas kerran bloggaamisen. Taitaa olla neljäs tai viides kerta, en edes muista. Olen aloittanut blogin kirjoittamisen elämäni vaikeissa ja epävarmoissa vaiheissa. Joskus kirjoittaminen on jatkunut pidemmän aikaa, yleensä vähemmän. Ajatusten ja tunteiden kirjoittaminen helpottaa kummasti oloa.

Yksi blogeistani oli pelkkää itkemistä ja valittamista. Kirjoitin sitä ehkä pari kuukautta, kun olin masentunut ja yksinäinen. Kevään tultua löysin taas elämän ilon ja aloin kirjoittamaan blogia siitä, miten aion löytää itselleni poikaystävän, koska ajattelin silloin parisuhteen ja rakkauden poistavan muut ongelmat. Harmikseni olen jo poistanut kyseisen blogin, olisi ollut hauska näin jälkeen päin lukea sen hetkisiä ajatuksia.

No mutta. Nyt on taas epävarma elämänvaihe. Vaikka nykyään on ihana parisuhde ja avomies, on muita ongelmia paljon. Siis paljon! Kahden viikon kuluttua valmistun ammattiin, joka ei työllistä. En ole saanut kesätöitä tai muitakaan töitä. En hakenut kevään hauissa opiskelemaan. Okei, kesän voin pitää lomaa ja hakea töitä syksyllä, tai voin hakea erillishauissa, etsiä oppisopimuspaikan, tehdä niin sanottuja paskaduuneja tai mitä vaan. Ei mun ongelmat ehkä olekaan niin pahoja. Paitsi yksi, joka ehkä saattaa aiheuttaa nuo aiemmin mainitut ongelmat. Jännittyneisyyden ja paniikkihäiriön takia ajatus koulujen valintakokeisiin menemisestä on mahdoton, ainakin tänä keväänä on ollut sellainen olo. Mutta varmasti selätän paniikin vielä jossain vaiheessa!

Epävarmuus tulevaisuudesta tuntuu vaan niin pahalta. Täytän tänä vuonna kuitenkin jo 22. Eikö tässä vaiheessa pitäisi olla jo suunnitelmia?

Olen aika huono tekemään näitä aloituspostauksia. Blogia kirjoitan ensisijaisesti itseäni varten ja haluan purkaa ajatuksiani, mutta lukijat kommentteineen ovat tottakai tervetulleita, jos vaikka saisi uudenlaista perspektiiviä asioihin.

Nyt nukkumaan!